1960-luvun lopulla syntynyt progressiivinen rock löysi tiensä myös Suomeen, jättäen syvän jäljen kansalliseen musiikkimaisemaan. Proge ei ainoastaan rikastuttanut suomalaista musiikkikulttuuria, vaan se myös inspiroi muusikoita luomaan kunnianhimoista ja omaleimaista rockmusiikkia. Tämä artikkeli kertaa suomalaisen progerockin historian pääkohdat, esittelee sen keskeiset yhtyeet ja pohtii genren perintöä ja tulevaisuutta.
Proge saapuu Suomeen
Kalevala ja Wigwam Suomen progen edelläkävijöinä
Suomalaisen progerockin uranuurtajina 1970-luvun alussa voidaan pitää erityisesti Kalevalaa ja Wigwamia. Nämä yhtyeet loivat perustan suomalaiselle progesoundille yhdistäen kansainvälisiä vaikutteita ja kotimaista identiteettiä. Kalevalan vuonna 1972 julkaistu debyyttialbumi ”People No Names” on noussut klassikoksi, ja se on hieno esimerkki yhtyeen tavasta yhdistää progressiivisen rockin elementtejä ja suomenkielistä lyriikkaa. Yhtyeen tarina on kiehtova katsaus tuon ajan musiikkikenttään, jossa proge alkoi juurtua Suomeen. Kalevalan musiikkiin vaikuttivat King Crimsonin kaltaiset yhtyeet, mutta myös blues-rockin suuruudet, kuten Jimi Hendrix. Lue lisää Kalevalan alkuajoista täältä.
Kalevala edusti aikalaisissaan henkeä, joka pyrki löytämään innoitusta kotimaisesta kulttuurista. Yhtyeen nimi ”Kalevala” viittaa suoraan kansalliseepokseemme. Tämä kansallisen identiteetin korostaminen oli keskeinen piirre suomalaisen progerockin alkuvuosina.
Wigwam puolestaan toi suomalaiseen progeen kansainvälisiä vaikutteita, erityisesti jazzista ja bluesista. Yhtyettä pidettiin jopa mahdollisena kansainvälisenä läpimurtona. Vaikka suurta maailmanmenestystä ei tullutkaan, Wigwamin vaikutus suomalaiseen musiikkiin on kiistaton. Bändi inspiroi monia muusikoita teknisellä taidokkuudellaan ja monipuolisella musiikillisella ilmaisullaan. Wigwam oli myös arvostetun brittiläisen DJ:n John Peelin suosiossa 1970-luvulla. Lisätietoa Wigwamista täällä.
Progen kehitys Suomessa
1970-luku oli suomalaisen progerockin kulta-aikaa, mutta genre jatkoi kehitystään myös sen jälkeen. 1980-luvulla monet yhtyeet kokivat muutoksia musiikkimaun muuttuessa, mutta proge ei kadonnut kokonaan. Osa yhtyeistä muutti tyyliään, osa jatkoi uskollisena juurilleen.
Uuden vuosituhannen proge
Viime vuosina on nähty monia kiinnostavia uusia progeyhtyeitä. Esimerkiksi helsinkiläinen Vimma yhdistää ennakkoluulottomasti kansanmusiikkia ja progerockia. Vimmassa yhdistyvät maailmanmusiikin, progressiivisen rockin ja spoken word -esityksen elementit. Yhtyeen jäsenten monipuolinen musiikillinen tausta, johon kuuluu klassista musiikkia, metallimusiikkia ja katutanssia, mahdollistaa rikkaan ja moniulotteisen soundin luomisen. Lue lisää Vimmasta täältä.
Malady ja Sammal ovat kaksi esimerkkiä suomalaisen progeskenen monipuolisuudesta. Malady ammentaa vaikutteita klassisesta, Genesis-tyylisestä progesta, luoden tunnelmallisia ja pitkiä, jopa 23-minuuttisia, sävellyksiä. Sammal puolestaan yhdistää musiikkiinsa suomalaisen kansanmusiikin elementtejä ja energistä rock-ilmaisua, luoden vauhdikkaita ja yllättäviä kappaleita, joissa on vaikutteita myös 70-luvun hard rockista ja Deep Purplen kaltaisista yhtyeistä. Molemmat yhtyeet osoittavat, että suomalainen proge elää ja voi hyvin täällä.
Progen dokumentointi
Suomalaista progea on myös dokumentoitu ansiokkaasti. Matti Pajuniemen kolmiosainen teossarja progressiivisen rockin historiasta, johon ”Unisatama” kuuluu, tarjoaa kattavan katsauksen genren kehitykseen maailmalla ja Suomessa. Hänen aiemmat teoksensa ovat keskittyneet erityisesti suomalaisen progen vaiheisiin. Pajuniemen kirjat ovat tärkeitä teoksia, jotka auttavat ymmärtämään progen kehitystä ja Suomen paikkaa siinä täältä.
Progen nykytila ja tulevaisuuden näkymät
Progerock ei ehkä enää hallitse myyntilistoja, mutta se on edelleen voimissaan Suomessa. Uudet yhtyeet, kuten Varjo-Orkesteri, vaalivat genren perintöä ja tuovat siihen omia mausteitaan. Varjo-Orkesteri yhdistää rockin, progen ja grungen elementtejä, luoden mielenkiintoisia äänimaisemia. Yhtyeen jäsenillä on taustaa muun muassa yhtyeissä kuten Omnium Gatherum, Total Devastation ja Manitou. Lue lisää Varjo-Orkesterista täältä.
Pujus Of Jukra on esimerkki yhtyeestä, joka ei pelkää rikkoa rajoja. Heidän debyyttialbuminsa ”Tree Wishes” on todellinen tyylien sulatusuuni, josta löytyy vaikutteita funkista doomiin. Tämä monipuolisuus kertoo suomalaisen progen nykytilasta: perinteitä kunnioitetaan, mutta uutta luodaan rohkeasti täältä.
Proge on vaikuttanut laajemminkin suomalaiseen kulttuuriin. Esimerkiksi Pedro Hietanen, tunnettu progehahmo ja muun muassa Wigwamin jäsen, on esiintynyt jopa Euroviisujen taustajoukoissa. Tämä osoittaa, että proge on jättänyt jälkensä myös populaarikulttuuriin täältä.
Progen perintö elää
Suomalainen progerock on rikas ja monipuolinen ilmiö, sekoitus kansainvälisiä virtauksia ja suomalaista omaleimaisuutta. Proge on tarjonnut muusikoille mahdollisuuden tekniseen taiturointiin ja taiteelliseen ilmaisuun. Vaikka genren suosio on vaihdellut, se elää edelleen vahvana ja inspiroi uusia tekijöitä. Suomalaisen progerockin tulevaisuus näyttää valoisalta, ja uudet yhtyeet jatkavat tämän mielenkiintoisen musiikinlajin kehittämistä. Chosic-sivuston mukaan progressiivinen rock on edelleen voimissaan Suomessa, ja uusia yhtyeitä nousee jatkuvasti täältä.
